Päiväkirurgisella lonkan tekonivelleikkauksella parempaa elämänlaatua – Raine

Raine Viljasen, 45, oikea lonkka leikattiin tammikuussa 2024 Tyks Ortossa. Oireilua oli kestänyt lähes kymmenen vuotta, mutta se oli tuntunut enemmän selässä ja polvissa, kuin lonkkakipuna. Selkeää syytä lonkan nivelrikolle ei ole, mutta Raine epäilee sen saaneen alkunsa kamppailulajissa syntyneestä polvivammasta, joka taas on voinut aiheuttaa ontumista ja virheasentoja. Raine oli käynyt vaivojensa vuoksi fysioterapiassa noin viiden vuoden ajan. Lonkan nivelrikkoa oli vaikea uskoa nuoren iän vuoksi eikä virheellisesti ohjattu kuntoutus oikein tepsinyt. Kipulääkkeitä oli pakko käyttää ja kipu aiheutti myös univaikeuksia.

Ensimmäiset röntgenkuvat otettiin keväällä 2022 työterveyshuollossa ja niissä näkyi lonkan selkeää kulumaa. Uudet röntgenkuvat otettiin terveyskeskuksessa noin vuotta myöhemmin, niistä nähtiin nivelrikon edenneen ja terveyskeskuksesta annettiin lähete ortopedille.

Syksyllä 2023 Raine oli ortopedin vastaanotolla Tyks Ortossa. Ortopedi teki tutkimuksen, aloitti keskustelun leikkauksesta ja kertoi perusteellisesti mitä sen aikana tapahtuu, mutta yksi asia jäi vastaanotolla vaivaamaan.

Minun oli pakko keskeyttää ja kysyä, että niin – onko nyt niin, että pääsen siihen leikkaukseen? Ajattelin yhä nuoren iän olevan este, mutta ehkä univaikeudet nivelrikon ohella olivat niin iso haitta, että leikkauspäätös syntyi jo siinä vastaanotolla. Positiivinen yllätys siis, että pääsinkin leikkaukseen näin pian.

Vinkkinä leikkaukseen valmistautuville haluan sanoa, että ohjeita tulee todella paljon ja niihin joutuu palaamaan useita kertoja prosessin aikana. Omapolku-sivusto auttoi hyvin tässä.

Raine sairastaa asentoriippuvaista uniapneaa, eikä heti alussa ollut varmaa, onko leikkaus päiväkirurgisena mahdollinen. CPAP-laitetta hänellä ei ole käytössä, vaan uniapneavyö. Ennen leikkausta anestesialääkäri teki päätöksen, ettei osastohoito ole välttämätöntä. Uniapneavyö teki kuitenkin haasteensa leikkauksen jälkeen, kun leikatulla kyljellä eikä selällään voinut nukkua. Keskustelussa hoitajan kanssa tultiin kuitenkin tulokseen, ettei näin lyhytaikainen muutos ole haitaksi uniapnean hoidon kannalta.

Itse leikkaus sujui hyvin, osittain hereillä ja unessa.

Olen tällainen tutkiva persoona ja olisin halunnut olla hereillä leikkauksen ajan ja kuulla esimerkiksi siihen liittyvät äänet. Etukäteen katsoin videoita tekonivelleikkauksista. Kuitenkin, kun kerroin leikkausviillon tuntemuksista sairaanhoitajalle leikkauksen alussa, lisättiin nukutusaineita niin, etten ihan pystynyt leikkausta seuraamaan. Tilanteen mukaan siis edettiin.

Kotiin sairaalasta Raine pääsi iltaviiden aikoihin, kun jalat kantoivat ja hän pääsi itse liikkumaan. Kotiin oli tärkeää päästä.

Kotona sain liikkua omaan tahtiin ja tehdä rauhassa harjoitteita. Lisäksi kotona on olot, joissa on pärjättävä, esimerkiksi sängyn korkeus ja wc:n koko eivät ole samaa luokkaa kuin sairaalassa. Kotiin olin saanut etukäteen apuvälineiksi sukanvetolaitteen, noukintapihdit, wc-korokkeen ja kyynärsauvat.

Haastatteluhetkellä leikkauksesta on kulunut kaksi kuukautta, ja toipuminen on tapahtunut varsin nopeasti. Raine oli sairauslomalla neljä viikkoa ja palasi sen jälkeen työhön. Näyttöpäätetyön ohessa on mahdollisuus liikkua ja vaihdella istuimiakin. Sauvoja hän käytti noin 1,5 kuukauden ajan.

Kotona sain liikkua omaan tahtiin ja tehdä rauhassa harjoitteita.

Tein jumpat tosi tarkkaan fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Koen tosi tärkeänä, että pääsin fysioterapeutin vastaanotolle kolme kertaa leikkauksen jälkeen: kahden, neljän ja kuuden viikon kohdalla. Näillä käynneillä tarkasteltiin edistymistä ja päivitettiin jumppaohjeet. Toivottavasti kaikilla olisi mahdollisuus saada yhtä paljon ja perusteellista fysioterapiaa, ensimmäiset viikot ovat kuntoutumisen kannalta todella tärkeitä.

Elämänlaatuni parani leikkauksen myötä ja leikkaus todella kannatti. Harrastin liikuntaa leikkaukseen asti, mutta liikunnan jälkeen kipu oli aina haittana. Nyt kivut ovat poissa.

 

Teksti: Annukka Helander
Kuva: Raine Viljanen

Juttu julkaistu aiemmin Turun Seudun Nivelyhdistyksen Nivelposti-lehdessä 2/2024. Lue koko lehti täältä.