Päiväkirurgisella lonkan tekonivelleikkauksella parempaa elämänlaatua – Carita
Carita Eklund, 52, oli päiväkirurgisessa lonkkaleikkauksessa joulukuussa 2023 Tyks Ortossa. Vasemman lonkan kipu oli alkanut kevättalvella talviloman klapiurakassa. Kipu yltyi muutamassa päivässä sietämättömäksi ja Carita hakeutui terveyskeskukseen, jossa sai kortisonipiikin. Muutaman viikon jälkeen kipu yltyi taas kovaksi ja seuraavalla kerralla otettiin myös röntgenkuvat.
Hieman yllättäen kuvat osoittivat, että nivelrustoa ei ollut juurikaan jäljellä ja pääsin leikkausjonoon. Aikaisemmin lonkka ei ollut juurikaan vaivannut.
Carita kuvaa olevansa aktiivinen liikkuja ja tekijä, jolta sujuu klapitöiden lisäksi ruohonleikkuu ja taakkojen nostot kotitilalla. Ehkä kehon vähäinen toispuoleisuus sekä nuorena, jo 14-vuotiaana aloitettu hoitotyö nostoineen vaikuttivat siihen, että nivelrikko tuli näin nuorella iällä.
Caritan leikkausprosessi eteni vauhdikkaasti. Huhtikuussa hän pääsi leikkausjonoon, syyskuussa ortopedin vastaanotolle ja itse leikkaukseen hieman ennen joulua.
Leikkaus meni hyvin liiallista verenvuotoa lukuun ottamatta, mikä taitaa olla yksilöllinen piirteeni. Sen vuoksi minulle oltiin jo järjestämässä vuodepaikkaa sairaalasta, mutta päättäväisesti halusin kotiin. Kotiutus tapahtuikin kello 18.55 – vain viisi minuuttia ennen takarajaa.
Olen ehdottomasti tyytyväinen päiväkirurgiseen leikkaukseen. Kotimatka sujui hyvin, sillä puudutusta ja kipulääkitystä oli vielä jäljellä. Kotona en päässyt ”laitostumaan” yhtään, sillä nousin esimerkiksi syömään keittiön pöydän ääreen. Uskon myös, että kotona nukuin paremmin. Ystäväni oli luonani, mutta ei hyysännyt minua sen enempää kuin oli pakko, vaan tein itse kaiken minkä pystyin. Hän oli turvana lähinnä kaatumisen tai verenvuodon varalle.
Noin kuukausi ennen leikkausta Carita sai apuvälineet kotiin ja fysioterapeutin kehotuksesta hän otti myös kyynärsauvan käyttöön ontumisen vähentämiseksi. Samoihin aikoihin leikkaus alkoi myös pelottaa, mutta Carita tunnisti pelon liittyvän enemmän perheen vastuunkantajan rooliin kuin itse operaatioon.
Sairaanhoitajan koulutuksen saaneena Carita katsoo kuntoutumisen prosessia osittain ammattilaisen silmin ja kokemukseen peilaten.
En osannut kuvitellakaan, miten vaativaa leikkauksesta kuntoutuminen on. Lihaskunto heikentyi jo leikkausta odotellessa. Pohdin, mitenkähän kuntoutumisessa yleensä edetään? Siihen olisin toivonut enemmän neuvoja ammattilaisilta, mutta vertaistukikin olisi voinut olla tässä avuksi. Fysioterapian jumppaohjeita olisin kaivannut perusteellisempina, niihin voisi liittyä tieto, missä liikkeiden pitäisi tuntua ja mitä niiden pitäisi kehittää.
Leikkaukseen menijöille Carita antaa muutaman vinkin.
Tein kattilallisen soppaa valmiiksi ennen leikkaukseen menoa. Sen jälkeen tilasin ruoat kaupasta kotiovelle.
Leikkaukseni tehtiin juuri ennen joulua. Onneksi joulun aikana on luontevaa vierailla, ja minäkin sain lähes joka päivä glögivieraita. Joulun jälkeen pärjäsin jo itsekseni, mutta ulos en päässyt liukkaiden kelien vuoksi.
Sairauslomalla olin kahdeksan viikkoa. Sen jälkeen olisi ehkä kannattanut aluksi palata työhön osa-aikaisena ja hakea osasairauspäivärahaa. Vaikka työni ei ole fyysisesti rasittavaa, huomasin, että työ vei kuitenkin voimia kuntoutumiselta. Kun ikää ei ole vielä kovin paljon ja kun toipuminen ei näy päälle päin, voivat vaatimukset olla suuret – erityisesti itseltä. On vaikeaa vaan olla ja levätä.
Teksti: Annukka Helander
Kuva: Carita Eklund
Juttu julkaistu aiemmin Turun Seudun Nivelyhdistyksen Nivelposti-lehdessä 2/2024. Lue koko lehti täältä.