Eläkepäivien viettoon terveellä polvella – ”Onneksi tämä tuli vihdoin tehtyä”

Polven tekonivelleikkauksen läpikäynyt Anne on kuntoutunut erinomaisesti ja palannut kaipaamiensa harrastusten pariin. Kuntoutustaipaleensa ensimetreillä hän otti pieniä, mutta isoja askelia yhdessä fysioterapeutin kanssa.

Anne, 64, sai kuulla sairastavansa nivelrikkoa jo yli 10 vuotta sitten. Vuodet vierivät ja tuntemukset vaihtelivat niiden varrella: joskus hänen polveaan särki enemmän ja toisinaan se tuntui terveemmältä. Anne sinnitteli kipujen kanssa läpi työpäivien, kävelylenkkien, vesijumppaharrastuksen ja arkisten askareiden. Polven tekonivelleikkaus häämötti horisontissa, mutta sen kanssa ei kiirehditty Annen omasta toiveesta.

Olin siirtänyt ja siirtänyt leikkaukseen menemistä, mutta kun viihdyin työssäni, niin en halunnut silloin sinne mennä, tiedottajan tehtävissä työskennellyt Anne kertoo.

Syksyllä 2019 Anne jäi eläkkeelle. Kävely oli tuolloin jo melko ontuvaa ja polvisäryt vaivasivat levossakin. Odottelua oli turha enää pitkittää.

Muita keinoja ei enää ollut. Polvesta oli tuolloin kaikki rustot häipyneet ja siellä oli isot kulumat, hän muistelee.

Leikkaus tehtiin Tyks Orton kirurgisessa sairaalassa marraskuussa 2019. Anne valmistautui operaatioon jännityksen sekaisin tuntein, mutta hänen kuulemansa potilastarinat ja ystäviltä saatu vertaistuki loivat uskoa tulevaan.

Tutut ja tuttujen tutut kertoivat omista kokemuksistaan, eikä yksikään sanonut etteikö leikkaukseen olisi kannattanut mennä. Liikkuminen ja kaikki tulisi sujumaan paljon paremmin sen jälkeen, hän kertoi muilta kuulleensa.

Tekonivelleikkauksen jälkeen voi kotiutua heti, kun vointi sen sallii. Annen leikkaus sujui onnistuneesti ja hänelle tarjoutui mahdollisuus lähteä kotiin kahden vuodeosastolla vietetyn päivän jälkeen. Anne kuitenkin halusi jäädä vielä päiväksi.

Olin kauhean epävarma kävelemään kyynärsauvoilla, enkä oikein osannut toimia niiden kanssa.

Anne harjoitteli uusien apuvälineidensä käyttöä fysioterapeutin opastuksella. He kävelivät osaston käytävällä, harjoittelivat kulkua portaissa ja hioivat tekniikan yhdessä kohdilleen. Annen kanssa työskennellyt tekonivelosaston fysioterapeutti Salome kohtaa työssään paljon potilaita, jotka jakavat Annen tuntemukset.

Tekonivelleikkauksen jälkeen potilaat saattavat arastella apuvälineiden käyttöä ja harjoitteiden tekemistä. Toisille kyynärsauvoilla kävely on entuudestaan tuttua ja he ovat selvästi varmempia liikkeelle lähtiessään. Mutta kyllä sauvoilla kävely pääsääntöisesti nopeasti omaksutaan. Meillä fysioterapeuteilla on tärkeä rooli potilaan rohkaisemisessa ja motivoinnissa. Täytyy kannustaa ja perustella hyvin miksi apuvälinettä käytetään. Kun oppii oikein tekniikan, monet huomaavat pelkojen olleen turhia, Salome summaa.

Kolmantena päivänä Anne lähti kotiin. Ystävät ja perhe olivat myötäeläneet mukana sairaalan tapahtumissa ja varautuneet auttamaan kotiutuvaa potilasta.

Asun yksin, joten lähipiirin tuki oli ihan ehdoton. Miesystäväni tsemppasi polven kanssa tehtävien treenien kanssa. Hänellä on ollut kuntoutumisessani tosi iso rooli kuten rakkaalla ystäväjoukollanikin. Sain todella paljon käytännön apua, hyvää ruokaa ja parasta seuraa. Hädässä ystävät ja ystävällisyys tunnetaan, Anne kiittelee.

Marraskuisesta leikkauksesta on vierähtänyt nyt nelisen kuukautta. Leikkauksen jälkeen Anne kävi Tyks Ortossa fysioterapeutin luona vielä kerran ja sen jälkeen terveyskeskuksessa toisella fysioterapeutilla kahdesti. Tänä keväänä hän on tavannut tekonivelhoitajaa. Kaiken koetun jälkeen Annella on tyytyväinen ja huojentunut olo.

Olen saanut todella hyvää ja ammattitaitoista hoitoa. Onneksi leikkaukseen tuli nyt vihdoin mentyä.

Tekonivelkomponentit on suunniteltu ja valmistettu kestämään käytössä vuosikymmeniä. Annelle laitettu tekonivel on mahdollistanut odotetun paluun rakkaiden harrastusten pariin. Myös monien surkuttelema lumeton talvi on ollut tekonivelkuntoutujalle mieluinen.

Olen päässyt todella hyvin liikkeelle, kun ei ole ollut lunta eikä jäätä. Ja nyt kun tulee kevät, niin haluan mennä kunnolla kävelemään Ruissaloon, Anne suunnittelee.

Teksti: Anna Lehtivuori