Olkapään kuluma – jumppaa vai tekonivel ratkaisuksi?

Julkaistu 4.11.2024

Olkapää on liikkuvin nivelemme. Tämänkin vuoksi sen vaivat aiheuttavat monesti merkittäviä haittoja potilaille arjessa ja toisaalta haasteita niitä hoitaville ortopedeille. On arvioitu, että jopa joka viidennellä yli 45-vuotiaalla olkapään kivun taustalta löytyy olkapään nivelrikko. Olkapään nivelrikko on kolmanneksi yleisin isossa nivelessä esiintyvä nivelrikko, lonkan ja polven nivelrikon jälkeen.

Mistä olkapään nivelrikko johtuu?

Olkapään nivelrikon syntyminen on monen tekijän summa. Yleisiä riskitekijöitä ovat korkea ikä ja nivelrikon esiintyminen suvussa. Tutkimusten mukaan raskas ruumiillinen työ ja tietyt olkapäätä kuormittavat liikuntalajit, esimerkiksi tietyt voimailulajit, hyvin aktiivisesti harrastettuna vaikuttavat lisäävän olkapään nivelrikon riskiä. Myös olkapään tapaturmat, kuten sijoiltaanmeno sekä olkaluun yläosan murtumat, lisäävät myöhemmin kehittyvän olkapään nivelrikon riskiä. Tulehdukselliset nivelsairaudet, muun muassa nivelreuma ja nivelpsori, voivat myös aiheuttaa olkanivelen nivelrikon ennen aikojaan.

Miten olkapään nivelrikko diagnosoidaan?

Noin joka kuudennella yli 40-vuotiaalla on todettu olevan olkapäässä nivelrikkomuutoksia, mutta monella ne eivät aiheuta oireita. Röntgenkuvassa olkapään nivelrikossa nähdään nivelraon kaventumista sekä osteofyyttejä eli luupiikkejä (kuva 1). Jos tällaisessa tilanteessa olkapäässä on liikekipua ja/tai yösärkyä ja/tai nivelen jäykkyyttä, niin puhutaan oireisesta olkapään nivelrikosta. Toisen tyyppinen olkapään kulumasairaus on kiertäjäkalvosinartropatia. Oireet ovat saman tyyppisiä kuin nivelrikossa, mutta röntgenkuvassa olkaluun yläosa on noussut ylös suhteessa lapaluun maljaan (kuva 2). Tämä johtuu taustalla olevasta, yleensä laajasta ja vanhasta, kiertäjäkalvosimen vauriosta. Olkapään nivelrikko ja kiertäjäkalvosinartropatia selviävät röntgenkuvasta. Muita kuvantamistutkimuksia ei yleensä tarvita (esim. ultraääni taikka magneettikuvaus).

Konservatiivisen hoidon keinot

Olkapään nivelrikon ja kiertäjäkalvosinartropatian ensilinjan hoito on konservatiivinen. Tähän kuuluvat kivunhoito ja kylmähoito. Kipulääkkeinä suositeltavia ovat parasetamoli ja tulehduskipulääkkeet. Mikään tehtävä taikka harrastus ei ole kiellettyä, mutta tyypillisesti olkapään kipu voi pahentua rasituksesta. Näissä tapauksissa kipua aiheuttavaa rasitusta kannattaa keventää. Työelämässä olevilla työnkuvan muokkauksesta kannattaa keskustella työterveyslääkärin ja työnantajan kanssa. Monesti potilaat hyötyvät fysioterapeutin ohjaamista hartiarenkaan asento- ja liikekontrolliharjoitteista. Oireen pitkään kestäessä voi kehittyä vääränlaisia liikerytmejä, jotka entisestään kipeyttävät olkapäätä. Hyvin moni pärjää oirekuvan kanssa pelkästään yllä mainituilla konservatiivisen hoidon keinoilla. Nämä alkuvaiheen hoidot voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa, työterveydessä taikka kolmannen sektorin toimijoilla.

Olkapään tekonivelleikkaus

Alkavassa ja röntgenkuvan perusteella vielä lievässä nivelrikossa tekonivelleikkausta ei harkita. Näissä tapauksissa konservatiivinen hoito on monesti riittävä. Alkuvaiheen hankalakin kiputilanne tyypillisesti rauhoittuu ajan kanssa, vaikka nivelrikko itsessään ei häviä. Tilanteessa, jossa röntgenkuvassa nähdään selkeät nivelrikko- tai kiertäjäkalvosinartropatiamuutokset ja olkapään kipu ja/tai liikevaje aiheuttavat merkittävää haittaa ja elämänlaadun laskua, voidaan tekonivelleikkausta harkita. Tässä tapauksessa leikkaushoitoa toteuttavassa yksikössä käydään potilaan kanssa läpi nykyinen oirekuva ja tutkitaan olkapään toiminta. Tekonivelleikkauspäätös tehdään aina yksilöllisesti, hyödyt ja riskit punniten. Tekonivelleikkausta ei juuri koskaan ole pakko tehdä. Sillä hoidetaan elämänlaatua eli parannetaan olkapään kipua ja toimintaa. Monesti lopullisen ratkaisun leikkaukseen ryhtymisestä tekeekin potilas itse, jos leikkaava ortopedi on arvioinut sen asianmukaiseksi hoitovaihtoehdoksi.

Itse tekoniveleen liittyviä merkittävimpiä riskejä leikkauksen jälkeen ovat mm. tulehdus (0,5 – 2,9 %) ja epävakaus (1 – 5 %), joiden riskiprofiiliin vaikuttavat hyvin monet tekijät (esim. kuluman tyyppi ja täten valittu tekonivelmalli, potilaan ikä ja perussairaudet, mahdolliset aikaisemmat olkapään leikkaukset). Tekonivelen tulehdus ja epävakaus vaativat monesti uusintaleikkauksen. Nykyisin käytössä olevilla tekonivelmalleilla vain n. 5 prosenttia potilaista joutuu uusintaleikkaukseen 10 vuoden seurannassa (6), jota voidaan pitää hyvänä tuloksena. Leikkauksen riskeistä ja myös odotettavissa olevista hyödyistä kannattaa aina tarkemmin keskustella leikkaavan ortopedin kanssa, koska nämä vaihtelevat yksilöstä riippuen.

Tavanomaisessa olkapään kulumassa (kuva 1) käytetään ns. anatomista tekonivelmallia (kuva 3), jossa olkaluun pää korvataan metallilla ja lapaluun malja muovikomponentilla. Tekonivelen toiminta nojaa tässä tapauksessa ehjään ja normaalisti toimivaan kiertäjäkalvosimen lihaksistoon. Jos olkapään kuluma ei ole tavanomainen taikka kyse on kiertäjäkalvosinartropatiasta (kuva 2) niin käytetään ns. käänteistä tekonivelmallia (kuva 4). Nimenkin mukaisesti tekonivelen osat ovat käänteisessä järjestyksessä anatomiseen tekoniveleen verrattuna. Käänteisen tekonivelen toiminta perustuu pääosin kolmipäisen hartialihaksen toimintaan yhdessä jäljellä olevan kiertäjäkalvosimen lihaksiston kanssa.

Olkapään tekonivelleikkaus voidaan nykyisin toteuttaa päiväkirurgisena toimenpiteenä. Moni on kuitenkin yön yli sairaalassa, johtuen mm. muista sairauksista. Leikkauksen jälkeen käytetään muutama viikko kantosidettä. Kolmannen viikon jälkeen aloitetaan olkapään kevyet liikeharjoitteet ja n. kuuden viikon jälkeen kättä saa jo käyttää enemmän, välttäen raskaampaa käyttöä aina kolmeen kuukauteen asti. Leikkauksen jälkeinen kuntoutus etenee fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti kontrollien yhteydessä.

Elämää olkapään tekonivelen kanssa

Olkapään tekonivelleikkausten tulokset ovat hyviä. Esimerkkinä voidaan todeta, että lonkan tekonivelleikkausta on sanottu yhdeksi vaikuttavimmista kirurgisista toimenpiteistä. Klinikkamme tuoreen tutkimuksen mukaan potilaan saama hyöty olkapään tekonivelleikkauksesta on vähintäänkin yhtä hyvä kuin lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen. Kuntoutumisajan jälkeen olkapäätä ei tarvitse arjessa mitenkään erikseen varoa. Aikaisemmin potilaille on annettu erilaisia rajoituksia olkapään käytölle, mutta niistä on sittemmin luovuttu. Olkapää kyllä kestää normaalin arjen käytön sekä ison osan työssä ja harrastuksissa tulevista kuormituksista. Kuitenkaan hyvin raskaita toistorasituksia (esim. penkkipunnerrus) ei voida kuitenkaan suositella.

Teksti: LT Anssi Ryösä, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri
Kuvat: Tyks
Juttu julkaistu aiemmin Turun Seudun Nivelyhdistyksen Nivelposti-lehdessä 2/2024. Lue koko lehti täältä.